Kosmetologi Minna

Onko sulle tullut tunnetta, että olet kuin puulla päähän lyöty tästä kaikesta? Miten tässä nyt näin pääsi käymään? Yhtäkkiä kaikelta putosi pohja ja se tapahtui nopeasti. Yhteiskunta pysähtyi ja suurimmalla osalla meistä tekeminen loppui kuin seinään. Modernin ihmisen arki muuttui kertaheitolla simppeliksi.

Kun elämänmeno yksinkertaistuu., se ei oikeastaan olekaan niin huono juttu. Etätöissä työpäivää tulee tauotettua paremmin, jolloin pysyy virkeänä. Kun on virkeämpi, jaksaa liikkua ja ulkoilla. Kun ulkoilee, nukkuu paremmin. Mukavan työpäivän, hyvän palautumisen ja makean yöunen jälkeen aamu on kevyempi ja seuraavakin päivä alkaa hyvin. Simppelit asiat ovatkin juuri niitä, jotka tekevät elämästä kevyempää. Hei juuri tätähän me oikeastaan tarvitaankin lisää!

Mutta, miten kauneudenhoito liittyy tähän? Tämän tilanteen aiheuttama stressi, piru vie, se stressipaholainen on taas täällä. Eristäytyminen, liikkumattomuus ja tietokoneella työskentely, se näkyy meissä, meidän kasvoissa ja kehossa. Me kuivumme ja näivetymme. Kotona olo voi saada ihonhoitorutiinit unohtumaan. Iho altistuu auringolle ja viimalle, koska ulkoilemme enemmän kuin koskaan, onneksi kuitenkin vähentyneen liikennöinnin myötä vieläkin puhtaammassa ilmassa. Lähdetäänpä siis etsimään kauneutta meidän sisältämme ja tuolta ulkoa luonnosta, hyvässä tasapainossa.

Sä saatat miettiä, että ”Mä oon vähän laiska hoitaan mun ihoa. Enhän mä edes meikkaa, niin pitääkö ihoa muka silti puhdistaa? Enkä mä kyllä ymmärrä niistä tuotteistakaan mitään.” Hei, ei sun tarvitsekaan ymmärtää. Mä olen täällä sitä varten, että sä saat yksinkertaisen rutiinin ihosi hoitoon. Tehdään sun ihosta puhdas ja kuulas, simppelisti.

Me katsotaan myös sun vatsaan. Sisälle. Mitä sinne menee, kauanko se siellä viihtyy ja tuleeko se ulos? Jos ei, niin miksei? Stressi, piru vie se on vatsassakin ja tiedätkö mitä? Ihonhoito alkaa vatsasta. Kun sun kehosi on kunnossa, ihonhoitokin on helpompaa. Mä lupaan sulle, ei dieettejä, vaan puhdasta, simppeliä ja rentoa syömistä. Kohtuupaheet sallittu. Ne ovat ehkä vähän suositeltujakin.

Mun mielestä pakollinen pysähtyminen on toisaalta aika hianoo! Kun tekeminen loppuu, on kerrankin aikaa virittää aistinsa, kuunnella ja haistella. Laiskottelu ja tylsistyminen on ihan terveellistä. Kunhan pidetään mielessämme tasapaino, sellainen kohtuus kaikessa muistisääntö tässäkin. Mä haluan sanoa sulle, että ole rennosti se, kuka sä oikeesti oot. Sä olet just hyvä just noin. Elämän rentoutta me halutaan ja sitä lähdetään hakemaan.

Stressipaholainen saa aikaan myös sen, että keho jäpittää ja on valppaana ihan koko ajan. Ensin meihin iski paniikki. Sitten alkoi valvominen ja ajatusten vatvominen. Milloin loppuvat rahat, miten hoidan laskut, milloin loppuu ruoka, olivat jokapäiväistä ajatusvirtaa. Miten voin nukkua, kun koko ajan pelkään? Piti tehdä töitä oikein ”hartiat korvissa” ja lujasti, että pysyi järjissään. Ajatus siitä, ettei tämä ole minun syytäni, enkä voi tälle tilanteelle mitään, auttoi rauhoittumaan.

Eristäytyminen on saanut aikaan suunnattoman kosketuksen kaipuun. Ei voi halata. Nyt sen vasta tajuaa, miten rauhoittavaa kosketus on. Ei päässyt ystävien kanssa kahvilaan istuskelemaan. No juu on videopuhelut keksitty, mutta eihän se ole sama asia. Ei ruudun näpyttely paljon kosketusaistia kiihota. Mitä jos tällä kaikella yksinkertaistamisella onkin sellainen tarkoitus, että me tajuaisimme nostaa nenämme ruudusta ja katsoa ympärillemme, katsoa ja nähdä kauas tai katsoa ja nähdä ihan lähelle? Katsotaan toisiamme, katsotaan sinne silmien taakse ja tunnetaan myötätuntoa toista yhtä peloissaan olevaa kohtaan ja nähdään miten kaunis ihminen hän on. Katsotaan myös peiliin, hyväksyvästi ja lempeästi ja sanotaan itsellemme, että mä olen kaunis ihminen.

Kesä tulee, pidetään huolta itsestämme ja toisistamme, kauniisti ja kauniina. Otetaan rennosti. Mun työni on saada susta esiin paras versio itsestäsi.

This is an example post, originally published as part of Blogging University. Enroll in one of our ten programs, and start your blog right.

You’re going to publish a post today. Don’t worry about how your blog looks. Don’t worry if you haven’t given it a name yet, or you’re feeling overwhelmed. Just click the “New Post” button, and tell us why you’re here.

Why do this?

• Because it gives new readers context. What are you about? Why should they read your blog?
• Because it will help you focus your own ideas about your blog and what you’d like to do with it.

The post can be short or long, a personal intro to your life or a bloggy mission statement, a manifesto for the future or a simple outline of your the types of things you hope to publish.

To help you get started, here are a few questions:

• Why are you blogging publicly, rather than keeping a personal journal?
• What topics do you think you’ll write about?
• Who would you love to connect with via your blog?
• If you blog successfully throughout the next year, what would you hope to have accomplished?

You’re not locked into any of this; one of the wonderful things about blogs is how they constantly evolve as we learn, grow, and interact with one another — but it’s good to know where and why you started, and articulating your goals may just give you a few other post ideas.

Can’t think how to get started? Just write the first thing that pops into your head. Anne Lamott, author of a book on writing we love, says that you need to give yourself permission to write a “crappy first draft”. Anne makes a great point — just start writing, and worry about editing it later.

When you’re ready to publish, give your post three to five tags that describe your blog’s focus — writing, photography, fiction, parenting, food, cars, movies, sports, whatever. These tags will help others who care about your topics find you in the Reader. Make sure one of the tags is “zerotohero,” so other new bloggers can find you, too.